Edistyksellinen aurinkosuoja ja turvallisuus nykyaikaisiin rakennuksiin Arkkitehtuurikalvomme on suunniteltu käyttämällä uusinta Magnetron Sputt...
See DetailsArkkitehtonisen ikkunakalvon todellinen arvo piilee sen teknisessä valikoivuudessa
Arkkitehtoninen ikkunakalvo ei ole vain sävytetty kerros, joka tekee ikkunoista tummempia. Sen todellinen arvo mitataan yhdellä teknisellä mittarilla: the selektiivisyyssuhde – näkyvän valon läpäisy jaettuna auringon lämmönvahvistuskertoimella . Kalvo, joka läpäisee 55 % näkyvästä valosta samalla kun se estää tarpeeksi aurinkoenergiaa saavuttaakseen SHGC:n 0,28, tuottaa selektiivisyyssuhteen 1,96. Tämä tarkoittaa, että kalvo päästää sisään lähes kaksi kertaa enemmän valoa kuin lämpöä ja tarjoaa päivänvalon etuja ilman lämpövaikutusta. Markkinoiden parhaat spektrisesti selektiiviset kalvot saavuttavat yli 2,0:n suhteet, jotka heijastavat infrapunasäteilyä selektiivisesti nanomittakaavan keraamisten tai metallisten pinnoitteiden läpi, samalla kun ne ovat suurelta osin läpinäkyviä näkyville aallonpituuksille. Tämän mittarin ymmärtävä rakennuksen omistaja voi arvioida elokuvaehdotukset objektiivisesti sen sijaan, että ottaisi oletuksena näytekortin tummin sävyä.
Arkkitehtonisen ikkunakalvon kiinnittäminen väärään lasityyppiin ilman lämpörasituksen arviointia voi halkeilla ruudun. Vikamekanismi on suoraviivainen: kalvotettu lasi imee enemmän aurinkoenergiaa kuin paljas lasi, ja jos ruudun keskikohta kuumenee nopeammin kuin kehyksen sisällä olevat varjostetut reunat, syntyy lämpögradientti. Kun vetojännitys viileämmässä reunassa ylittää noin 40 MPa hehkutetulle lasille , murtuma alkaa mikroskooppisista vioista, jotka ovat aina läsnä leikatussa reunassa. Riskin määrääviä muuttujia ovat lasityyppi, reunojen kunto, kehyksen varjon syvyys, rakennuselementtien ulkoinen varjostus ja kalvon auringon absorptioprosentti. Ammattimainen arviointi laskee ennustetun lämpötilaeron keskustasta reunaan pahimmissa aurinkoolosuhteissa rakennuksen tietylle leveysasteelle ja suunnalle. Tämä yksittäinen suunnitteluvaihe erottaa 20 vuotta kestävän asennuksen asennuksesta, joka epäonnistuu kesän ensimmäisen helleaallon aikana.
Kirkas hehkutettu lasi kestää yleensä kalvot, joiden aurinkoabsorptio on jopa 50 % pienissä ruutukokoissa, mutta kynnys laskee 35 prosenttiin suurikokoisissa laseissa. Karkaistu lasi, jonka puristuva pintakerros on tarkoituksella aiheutettu valmistuksen aikana, sietää yli 60 %:n absorptiota, koska puristusjännityskenttä pitää pintavauriot suljettuina. Näiden kahden välissä on lämpövahvistettu lasi. Sävytetty lasi muodostaa erityisen vaaran: se imee jo raakatilassaan huomattavaa aurinkoenergiaa, ja jopa pronssiseen tai harmaaseen sävytettyyn lasiin lisätty heikosti imukykyinen kalvo voi työntää yhdistetyn absorption vaara-alueelle. Pätevä kalvospesifikaatio sisältää aina a lasin absorptio plus kalvon absorptiolaskenta ennen kuin tuotesuositus on valmis.
Nykyaikaisten energiatehokkaiden ikkunoiden sisäpinta ei ole paljas lasi, vaan se on matalan emissiivisyyden omaava pinnoite, joko float-lasiprosessin aikana kerrostettu pyrolyyttinen kovapinnoite tai sen jälkeen tyhjiökammioon levitetty sputteroitu pehmeä pinnoite. Nämä pinnoitteet ovat läsnä pintaenergiat 10-20 dyniä senttimetriä pienemmät kuin käsittelemätön natronkalkkilasi. Raakalasille suunniteltu tavallinen akryylipaineherkkä liima sitoutuu riittämättömästi matalaan E-tasoon, mikä tuottaa reunojen kohoamisen, joka alkaa kulmista ensimmäisen kauden kosteusjakson aikana. Liuos on formuloitu liima, jolla on korkea polaarinen monomeeripitoisuus ja kontrolloitu silloitustiheys, joka luo diffuusiosidoksen matala-E-pinnoitteeseen sen sijaan, että luottaisi pelkästään pintajännityksen kostutukseen. Sputteroituun soft coat low-E -pintaenergiaan, jonka pintaenergiat putoavat alle 32 dyneä senttimetriä kohti, vaaditaan erikoisliimat, joiden pintaenergia on vähäinen ja joissa on räätälöity migraatiokemia. Liiman on myös pysyttävä pH-neutraalina ajan mittaan; kaikki epätäydellisestä polymeroinnista johtuvat happamat jäännökset syövyttävät low-E-pinnoitteen näkymättömästi, ja vauriot tulevat ilmi vasta vuosia myöhemmin, kun kalvo poistetaan ja alla oleva pinnoite on tuhoutunut.
Markkinointimateriaalit väittävät usein, että arkkitehtoninen ikkunakalvo estää haalistumista estämällä 99 % ultraviolettisäteilystä. Täydellinen häipymisyhtälö määrittää kuitenkin vain UV:n 40 % vastuusta valon hajoamisesta . Näkyvän valon osuus on noin 25 % ja lämmön – joka kiihdyttää kemiallisia reaktioita väriaineissa, kankaissa ja puun pintakäsittelyissä – osuus on loput 35 %. Kalvo, joka estää UV-säteilyn kokonaan, mutta läpäisee runsaasti näkyvää valoa ja säilyttää kohtalaisen SHGC:n, hidastaa haalistumista, mutta ei estä sitä. Kattava häipymissuojaus edellyttää kaikkien kolmen vektorin ottamista huomioon: alle 380 nanometrin UV on suodatettava, näkyvä valo on vähennettävä sisätilojen materiaaleille sopivalle säädetylle läpäisytasolle ja infrapunalämpö on heijastettava pintalämpötilan pitämiseksi alhaisina. Spektriselektiiviset kalvot lähestyvät tätä ihannetta sijoittamalla auringon eston lähi-infrapunakaistalle ja lähettäen samalla kontrolloitua näkyvää valoa, mikä saavuttaa säilyvyyden ja sisäpuolisen kirkkauden välisen tasapainon, jota mikään yksimekanisminen kalvo ei pysty vastaamaan.
| Häipymistekijä | Osallistuminen Fadingiin | Värjättyjen kalvojen lieventäminen | Spektriselektiivisen kalvon lieventäminen |
|---|---|---|---|
| Ultravioletti (300–380 nm) | 40 % | Lohkot 99 % | Lohkot 99 % |
| Näkyvä valo (380–780 nm) | 25 % | Vähennetty suhteessa VLT:hen | Ohjattu, viritettävä VLT |
| Infrapunalämpö (780–2500 nm) | 35 % | Minimaalinen suora IR-hylkäys | Heijastaa 80–97 % tärkeimmissä IR-kaistoissa |
Arkkitehtonisen ikkunakalvon vika alkaa usein sen kehältä, ei sen kentältä. Kalvon leikattu reuna altistaa liimakerroksen suoraan ympäristön kosteudelle. Satojen päivittäisten kosteusjaksojen aikana vesimolekyylit kulkeutuvat liima-lasirajapintaa pitkin kapillaaritoiminnan kautta ja rikkovat asteittain van der Waalsin sidoksia, jotka kiinnittävät kalvon. Delaminaatiorintama etenee sisäänpäin reunasta nopeudella, jonka määrää liiman vesihöyryn läpäisynopeus ja leikatun reunan laatu. A puhtaasti leikattu reuna minimaalisella mikrokarheudella vastustaa kosteuden sisäänpääsyä paljon paremmin kuin repaleinen meistetty reuna . Korkean kosteuden ympäristöissä, kuten sisäuima-altaissa, kaupallisissa keittiöissä ja rannikkorakennuksissa, tämä vikatila kiihtyy dramaattisesti. Lievennys on kaksiosainen strategia: tarkkuusleikkaus valmistuksen aikana tasaisen neliömäisen reunaprofiilin tuottamiseksi, ja kaikkein aggressiivisimmissa ympäristöissä asennuksen jälkeinen reunatiiviste, joka luo hydrofobisen esteen kalvon kehälle. Ilman näitä toimenpiteitä asennuspäivänä täydelliseltä näyttävä kalvo voi näyttää kasvavan delaminaatiovyöhykkeen 3–5 vuoden kuluessa kosteassa ympäristössä.
Kalvolla, jolla on korkea ulkoinen auringonheijastuskyky, on usein yhtä korkea sisäinen näkyvä heijastuskyky. Päivänvaloaikoina kirkkaampi ulkopuoli peittää tämän sisäheijastuksen. Yöllä, kun sisävalaistus on ulkoa kirkkaampi, sisäinen heijastus luo peiliefektin, joka saa ikkunat näyttämään heijastavina paneeleina huoneen sisäpuolelta, mikä eliminoi näkymän ja luo suljetun tunteen. Hyväksyttävän sisäheijastavuuden kynnys on alle 15 % liiketiloissa ja alle 10 % asuinrakennuksissa, joissa yönäkymiä arvostetaan . Suorituskykyiset kalvot hallitsevat tämän epäsymmetristen optisten mallien avulla, joissa ulospäin olevat kerrokset on optimoitu hylkimään aurinkoa, kun taas sisäpuolelle päin oleva puoli sisältää heijastuksenestokäsittelyn. Määritettäessä kalvoa tilaan, jossa asutaan yöllä, sisäinen heijastusarvo ansaitsee yhtä paljon huomiota kuin hylätty aurinkoenergian kokonaismäärä.
Arkkitehtoninen ikkunakalvo voi päivittää olemassa olevia laseja turvallisuusstandardien mukaisiksi, kun lasin täysi vaihtaminen on kustannustehokasta. Asiaankuuluvat testistandardit – ANSI Z97.1 Yhdysvalloissa ja EN 12600 Euroopassa – sisältävät iskemisen kalvotettuun ruutuun tietyllä iskulaitteen massalla ja sen varmistamisen, että särkynyt lasi pysyy kiinni kalvossa luomatta riittävän suurta aukkoa 76 millimetrin pallon ohitse. Kalvon ominaisuus, joka määrää yhteensopivuuden, ei ole pelkkä vetolujuus, vaan se murtovenymä, jonka on oltava yli 100 %, jotta se absorboi iskuenergiaa ilman rei'itystä . Kalvo, jolla on korkea vetolujuus ja alhainen venymä repeämä iskunkohdassa. Yksi, jolla on korkea venymä, venyy absorboimaan energiaa säilyttäen samalla lasinpalaset. Lisäksi kalvosta kehykseen kiinnitys on kriittinen: kalvo on kiinnitettävä mekaanisella ankkurointijärjestelmällä tai rakenteellisella silikonikiinnikkeellä koko kehän ympäri. Kalvo, joka täyttää iskutestin laboratoriossa puristetulla kehyksellä, mutta josta puuttuu kehäkiinnitys kenttäasennuksessa, ei anna mitoitettua turvallisuutta.
Arkkitehtonisen ikkunakalvon taloudellinen peruste perustuu LVI-energian vähentämiseen ja joillakin lainkäyttöalueilla hyötyalennukseen. Oikea energiamalli syöttää rakennuksen sijainnin, suunnan, lasitusalueen, olemassa olevat lasitiedot, paikalliset käyttöhinnat ja kalvon NFRC-sertifioidut aurinkooptiset ominaisuudet. Tuotanto on vuotuinen kilowattituntivähennys jäähdytyskuormituksessa ja lämmitysvaltaisissa ilmastoissa laskelma mahdollisesta lämmitysrangaistusta alentuneesta passiivisesta aurinkoenergiasta. Tyypillisessä liikerakennuksessa, jossa on yksiruutuinen kirkas lasi jäähdytys hallitsevassa ilmastossa, spektrisesti valikoiva kalvo tuottaa takaisinmaksuaika 2-4 vuotta pelkästään energiansäästöstä. Kun otetaan huomioon kysyntämaksujen alentaminen ja LVI-laitteiden supistaminen, takaisinmaksuaika voi lyhentyä entisestään. Rakennuksissa, joissa on olemassa oleva matala-E-lasi, takaisinmaksuajat ovat pidemmät, koska asteittainen parannus on pienempi; Taloudellinen analyysi olisi suoritettava tapauskohtaisesti käyttämällä todellisia rakennustietoja eikä arvioita yleisistä taulukoista.
Vanhemmat heijastavat kalvot tuottivat peilatun ulkonäön, jonka monet rakennusmääräykset ja arkkitehtoniset arviointitaulut hylkäävät. Nykyinen kaksoisheijastavien kalvojen sukupolvi tarjoaa korkean ulkoisen auringon heijastavuuden ja energiatehokkuuden säilyttäen samalla alhaisen, neutraalin sisäheijastavuuden. Ulkonäössä on hienovarainen, puoliheijastava kiilto läpinäkymättömän peilin sijaan, mikä säilyttää rakennuksen suunnitellun julkisivun ilmeen. Neutraaliväriset kalvot välttävät siniset, vihreät tai pronssiset värimuutokset, jotka olivat tunnusomaisia aikaisemmille sävytetyille tuotteille, mikä tekee niistä yhteensopivia nykyarkkitehtuurissa määritellyn kirkkaan, harmaan ja erittäin kirkkaan vähärautaisen lasin kanssa. Tämä esteettinen yhteensopivuus on laajentanut arkkitehtonisten ikkunakalvojen osoitettavia markkinoita korkealuokkaisiin kaupallisiin ja asuinkohteisiin, joissa ulkonäkörajoitteet sulkivat aiemmin pois kalvon vaihtoehdon.